Kuinka syömishäiriöiseltä kuulostikaan tuo aloitus? Nevermind.
Omistin tämän päivän organisoinnille. Paperipino pöydällä hupeni merkittävästi.
Mitä teinkään päälle vuoden vanhoilla lehdillä tai antiikkisilla nenäliinoilla.
Pään sisällä kaaos helpottaa kun saa sekavia ulkoisia puitteita suoristettua.
Kalenteri helpottaa, suunnitelmallisuus tuo turvaa. Oma pieni kehto ei kippaa yli laidan.
Kontrolloin liikaa. Lievittääkseni maailman kolahdusta. Näin se taitaa mennä.
Monia, pieniäkin, asioita tuhannella solmulla. Keskipisteessä iskee usein turhautuminen.
Ei enää huvita mikään, heitetään kaikki pois. Eletäänpä hetki utopiaa.

Muiden kautta katselen kaikkea. Tunnen ahdistusta, pelkoa, surua, iloa.
Muiden huiput, muiden pohjamudat. Milloin sitä saa haalittua kasaan oman palan kakusta?