Kurottelen kohti aurinkoa pienestä ikkunastani. Ulos en voi mennä. Liian kylmä, liian heikkona. Itkeminen uuvutti täysin.

Kuinka tähän on taas päästy? Itsearvostus on kadonnut taivaantuuliin. Niinä hyvinä hetkinä ei tahdo edes muistaa, miltä tämä kaoottisuus taas tuntuu. Tänään on.. toisenlainen päivä. Sumuharso silmillä, pää tuntuu raskaalta. Kehittelen pahan olon, vaikka kaikki on hyvin. Se se varmaan onkin, kaikki on liian hyvin. Olisinpa vähän vahvempi ihminen.